?

Log in

15 toukokuu 2006 @ 15:27
Toisella puolella maapalloa ihmiset oksentavat sappea, kuihtuvat nälkään ja seuraavat vierestä kuinka toverit, vanhemmat, ystävät, sisarukset ja sukulaiset kuolevat, kuolevat nälkään, kuolevat tauteihin, kuolevat HIV:n, kuolevat kuivuuteen. Aamulla vatsa täytetään haavekuvilla siitä, että vielä joskus on ruokaa, on talo ja parempi tulevaisuus.
Minä siivoan huoneeni, kieltäydyn ruoasta ja lähden juoksemaan vasta tyhjillään. Käyn koulua ja nukahdan lämpimien lakanoiden alle, puhtaissa vaatteissa ja puhtain hampain. Aamuisin kuljen ympäri taloa kiireisenä pakaten kirjoja laukkuun ja etsien kadonneita sukkia sohvien alta. Lainaan kirjastosta kirjoja, oleskelen netissä ja vatvon ongelmiani. Olemisen sietämätön keveys.

 
 
13 toukokuu 2006 @ 10:54
Kai sinä jaksat vielä
kävellä
minä tahtoisin vielä jatkaa
ota minua kädestä
puhalletaan voikukkia
pilviin laskuvarjoiksi
linnunpoikasille
jätetään jäljet taaksemme
menneisyyteen
rakennetaan junaraiteet
tulevaisuuteen
minä kätken äänesi
soittorasiaan




Yksinäiset ihmiset toivovat saavansa ystäviä. Niin minäkin. Salaisuuksia kehrälle kieputtavia hetkiä on monia, ja niitä jaetaan ystävien kesken. Kun tuuli kulkee heikon ruumiin yli, on oltava joku, joka pitää kiinni, ettei kaatuisi. Ei tässä maailmassa pärjää yksin. Laula minulle laulusi, puhalla tai kuiskaa sanasi, kunhan vain osoitat tahtovasi koputtaa salvatulle ovelleni. Oletpa sinä surullinen tai iloinen, pieni tai iso, kiireinen tai syvällinen, teistä jokainen on ystävyyden arvoinen. Tämä on friends only.